Esse

On aina niin mukavan arvoituksellista ja mielenkiintoa kutkuttavaa saada käsiinsä jostakin "eksoottisesta jazzmaasta" kotoisin oleva jazzlevy (silloin harvoin kuin niitä löytyy). Joten siksi tämäkin, espanjalainen uutuus on lähtökohdiltaan kiinnostava. Tosin tarkemmin levykanteen tutustuessa paljastuu, että levyn espanjalaisuus lienee vähän niin ja näin. Päätekijä, rumpali ja säveltäjä Gustavo Cortinas on toki ehta espanjalainen. Mutta kanssamuusikot ja tuotantopuoli kertovat soittajiston monikansallisuudesta.

Cortinas on koonnut levytykseen septetin. Muusikot voivat ainakin nimiensä perusteella olla kotoisin vaikka mistä, mutta taitanevat kuitenkin ainakin enimmäkseen edustaa tätä nykyä "kansojen suurta sulatusuunia", ja levy väännettiin kasaan Illinoisissa.

Solistipuolella huomio kiinnittyy kahden eri raitoja täyttävien tenoristien suuntaan. Molemmat tuuttaaavat sooloissaan aivan asiaa. Tenoristien vaihdellessa kappaleesta toiseen pääsolistiksi nousee pakostakin trumpetisti Justin Copeland. Hänen soitossaan sekä ilmaisuvoimaa että mielikuvitusta. Ehkä juuri siksi hän saakin eniten soolotilaa koko levyllä. Copelandin ja pasunisti Adam Thornburgin keskinäinen mittely Global Skepticism -kappaleessa on myös ilahduttavaa kuunneltavaa.

Siinä missä solistinen työ toimii kohtuullisesti, sovituspuolella olisin mielelläni kuullut hieman parempaa ja täyteläisempää panostusta. Kolmen puhaltajan avulla saisi jo maukasta torvisoittoa = rehevämpää yhtyesointia aikaan. Näitä mahdollisuuksia on toki käytetty, mutta ehkäpä hivenen enemmänkin puhaltajakolmikkoa olisi voinut hyödyntää.

Pitkässä kansitekstissään Gustavo Cortinas kirjoittaa laajalti filosofiasta ja filosofeista, jotka ovat olleet inspiraationa hänen tällä levyllä olevalle musiikilleen. Hän käy läpi liudan historian tunnetuimpia filosofeja Platonista Nietzscheen ja Wittgensteiniin, Aristotelesta Descarten kautta Hegeliin. Yhteys näiden ajattelijoiden ja musiikin välillä jää kuitenkin lievästi sanoen epäselväksi. (Toista se on kun M.A. Numminen 'laulaa' Wittgensteinia).

Nietzcshe tuntuu purreen parhaiten tähän soittajakaartiin. Ubermensch on vauhdikas ja menevä biisi. Tilaa solisteille on, ja vajaa kahdeksanminuuttinen onkin täynnä hienoja sooloja hyvään vauhtiin päässeiltä muusikoilta. Thornburg avaa pasuunoineen pelin. Häntä seuraa pianisti Joaquin Garcia, joka tässä, samoin kuin päätösraidan hienossa balladissa, soittaa hienosti. Solistikavalkadi jatkuu Copelandin ja muulloisin vain vähän soolotilaa saavan kitaristi Hans Luchsin seurassa mallikkaasti. Reippaan menon kruunaa vielä Cortinas itse rumpusooloineen.

Descartesia hieman väännelleen pitää kuitenkin muistaa yksi elämän perustotuuksista: "Improvisoin, siis olen." Se ei tosin tosiaankaan ole suora käännös 1600-luvun ranskankielestä. Descartesin perusajatuksena kun oli: "cogito ergo sum" (ajattelen, siis olen). Jazzmiehelle pieni väännös sopii kuitenkin paremmin.